sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Ollut pieni tauko taas....

, kun ei ole oikein tiennyt mitä kirjoittaa.
Torstaina oli tosiaan tiputus ja ainahan se on niin, että olo ei ole mitä parhain 2-3 päivään. Kolmas päivä kyllä sitten jo viimeistään iltapäivällä alkaa sujumaan. Lähinnä vaivaavat pelko, hermostuneisuus ja muutoinkin levoton olo noina päivinä.
Nuo olot tulevat lähinnä siitä, että jo elää seuraavaa tiputusta läpi ja sen jälkeisiä oloja. Syöpä arvot olivat taas laskeneet; tosin ei nyt paljon  n.20-25 pykälää alaspäin, mutta hyvä niinkin kunhan vain laskevat. Muutoinkin veriarvot olivat hyvät.
 Olen parhaillaan Kälviällä ja olen kuunnellut parvekkeella Evankeliumijuhlia, jotka tänä vuonna järjestettiin täällä. Mieli olisi tehnyt mennä, mutta olo ei antanut vielä periksi.

Pelko on sellainen mörkö sana, jota inhoan, mutta silloin ei ole muuta suuntaa kuin Jeesus Nasaretilaisen Jumalan poika. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, etten ole saanut aikaiseksi lukea paljoa raamattua - ihan kuin pettäisin itseni ja Herramme käskyn syödä ja juoda joka päivä. Ettei kävisi niikuin kävi niille 3:lle tyhmälle neitsyelle, joilla ei ollutkaan öljyä lampuissaan ylkän saapuessa.


Ole Kirsti sinäkin siunattu! Me olemme taimia Hänen tarhassaan ja vasten taivasta tehty. Ei yksäkään Häneltä unhoon jää vaan katsoo myös vähäiseenkin. (hieman muunneltuna sanoja)

2 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Varmaan helpotus tuo arvojen parenemisen jatkuminen. Hyvää vointia sinulle suloisessa suvessa.

Marja-Liisa kirjoitti...

Aamulle: Onhan toki vaikka ne sivuoireet ei niin kivoja olekaan. Henkisesti tämä on ehkä raskainta.