Tunnustus.

Kiitos Kisti!

On todella vaikea päättää kelle antaa tunnustuksen, koska jokainen blogilainen sen ansaitsee!!!!!!!

Eli tästä tunnustuksen saa ottaa jokainen, joka lukee blogiani.

Härmähän kriisistä oppimaan.

 Niin se vain pikku hiljaa ensi Maanantai lähestyy. Kello 9.30 pitäis olla Härmän kuntokeskuksessa ilmottautuneeena.
Jännittää mitä kaikkiea sieltä takkiin tarttuu ja jääpi mieleen..
Pakatakin pitäisi pikku hiljaa, ettei sitten unohda mitään olennaista. Tytöllä tulee varmaan vaate kriisi - ne nuoret.
Pitivät tärkeänä, että hänkin tulee saamaan tietoa ja vertaistukea.Ilmeisesti olemme eri ryhmissä. Ja kaikkiin luentoihin hän ei kuulemma edes osallistu,ellei nyt välttämättä tahdo.

Opettaja oli sanonut, että korvaukseksi riittää A4:sen kirjoitelma"Kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen" Aikasta joustavastiantoivat luvan olla viikon pois. Tosi tytär opiskelee sellaiselle alalle,jossa näitä taitoja tarvitaan eli mielenterveys- ja päihde ovat hänen erikoistumis vuotensa aiheena.

Vihje.

Tämä vihjeeni koskee ennen kaikkea uutta testamenttia. On hyvä lukea uutta testamenttia järjestyksessä Matteuksesta Ilmestyskirjaan. Tekstin tultua kovin tutuksi tästä lukemisen järjestyksestä poikkeaminen on antanut aivan uusia näköaloja. Olen käyttänyt seuraavaa ryhmittelyä:

1. Ryhmä – Matteuksen evankeliumi, Galatalaiskirje, kirje Hebrealaisille, Jaakobin kirje, Juudan kirje.

2. Ryhmä – Markuksen evankeliumi, 1 ja 2 Pietarin kirje.

3. Ryhmä – Luukkaan evankeliumi, Apostolien teot, Paavalin kirjeet (Room. 1 ja 2 Kor., Ef., Fil., Kol., 1 ja 2 Tess., 1 ja 2 Tim., Tiit.)

4. Ryhmä – Johanneksen evankeliumi, Johanneksen kirjeet, Ilmestyskirja.

Tämän ryhmittelyn taustalla on ajatus siitä, että kuhunkin ryhmään sijoitettua uuden testamentin teosta yhdistää jokin kirjoittajaan tai aihepiiriin liittyvä tekijä. Ensimmäisen ryhmän teoksia yhdistää vahva juutalainen tematiikka: Matteus kirjoitti evankeliuminsa erityisesti juutalaisille, Paavali galatalaiskirjeessään puolustaa evankeliumia laista kiivailevia judaisteja vastaan, Jaakobin kirje on myös vahvasti juutalaissävytteinen ja kirjoittaja on yksi Jerusalemin alkuseurakunnan johtavista veljistä, hebrealaiskirje nimensäkin mukaan on kirjoitettu juutalaiselle kohdeyleisölle. Toisen ryhmän teoksia yhdistää Pietari: Kirkkohistoria kertoo, että Markus kirjoitti evankeliuminsa perustuen siihen mitä hän oli kuullut Pietarin saarnoissa. Kolmatta ryhmää yhdistää Luukas ja Paavali ja evankeliumi pakanoille. Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen lukeminen peräkkäin on perusteltua siksikin, että kyseessä on saman kirjoittajan kaksoisteos. Luukas oli Paavalin matkakumppani ja siksi on mielenkiintoista lukea Paavalin kirjeet tässä yhteydessä. Neljännessä ryhmässä on Johanneksen tuotanto, jonka lukeminen yhtenä kokonaisuutena auttaa hedelmällisellä tavalla hahmottamaan saman kirjoittajan tapaa lähestyä asioita.

Hakemusta rustaten vai eikö tarvitsekkaan.

Minä täällä taas, hei vaan kaikille.
Tässä yritän saada kelaan yhteyttä, vaikealta tuntuu päästä läpi.
Tosiaankin nyt olisi mahdollisuus päästä suolisto syöpää sairastavien  sopeutumisvalmennus-kurssille Härmän kuntokeskukseen 13.-17.9.2010.Kelaan pitäisi vain saada yhteys. Polilta sain jo tiedon, että lähettävät viimeisimmän epikriisin kelalle faxina eli onneksi edes joku taho vastasi.

 Kun ei jaksaisi taiteilla kaiken maailman kelan lappujen kanssa kun vanhakin hakemus on täysin tilanteen tasalla ja tiedot samat.

Tyttären kanssa mentäisiin jos vain saa opiskelu paikasta vapaata, sillä onhan hän myöskin vertaistuen tarpeessa ja niinkuin hän itse sanoi "pojat ei elä tämän kanssa joka päivä, mutta hän näkee ja kokee kaiken aitiopaikalta"

Tässä nyt sitten yritän soitella kelaan päivän mittaan, että riittäisikö tuo tuore epikriisi vanhan hakemuksen kanssa. Tosi byrogratian tietäen ei riitä, mutta elän toivossa,että riittäisi.

Nöyryys ja sävyisyys.

Olen pyytänyt Herralta nöyrää ja rakastavaa sydäntä ja toivon pysyväni sellaisena. Sairaus tekee nöyräksi ja auttaa näkemään asiat kauas kantoisemmin. Mukavahan sitä on saada AITOJA kehuja, mutta ei saa niistä ylpistyä.
Siksi vastakin pyysin nöyryyttä.
En osaa vihata tai halveksua ketään vaan pikemminkin minun käy sääli sellaisia ihmisiä. Jokaisen on kuljettava oma tiensä niin kuin se vastaan tulee.

Toki tuo torstainen lääkärin käynti jäi pelottamaan mitä tuleman pitää, mutta tosiaan näillä hoidoilla mennään ainakin vuoden loppu puolelle ja toivon mitä hartaammin, että hoidoista saataisiin vastetta.
Vai oliko tämä Jumalan pysäyttävä teko,jotta etsisin Hänen kasvojaan entistä hartaammin - jotenkin koen sen niin.
Tietysti pelkään kuolemaa....toisaalta välillä sitten en. En ole menettänyt vielä toivoani, mutta jos Herra on päiväni laskenut niin toivon myös näkeväni Hänet aikanaan kasvoista kasvoihin ja saavani ylistää Häntä taivaassa ikuisesti.
Olen myös alkanut miettimään mitä olen tehnyt väärin, sillä ihminenhän minäkin olen ja heikko sellainen.

Raamattu lupaa, että ”jokainen etsivä löytää” (Lk. 11:10). ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29:13).

Osaanko etsiä...löydänkö? Kaiken ymmärrykseni kuitenkin laitan likoon maksoi mitä maksoi.

Synnin tilansa tiedostavalle voidaan osoittaa Jeesusta ja ihmeellistä ristin lunastustyötä. Vain syntiselle kelpaa Jeesuksen veren ansio.


Näin ahdas pelastuksen portti alkaa aueta. - Verta vuotava Jeesus ristillä syntisen paikalla vapahtaa etsivän sielun. Synnin tila väistyy. Ihminen vapautuu perkeleestä ja siirtyy Jeesuksen herruuteen.
Nöyrtyminen ja katuminen kuuluu terveeseen uskoontuloon. Samoin syntien tunnustaminen ja niiden hylkääminen. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jk.4:6 ja Snl.28:13-14).

Missä onni piileksii?

Niinkuin edellisessä kirjoituksessani kirjoitin "aito oppiminen sattuu", niin sitä ei vain millään omalle kohdalle toivoisi.
Oppiminen voi tapahtua niin monilla eri tavoilla,  niin kuin minulla sairastumisella, yksinäisyydellä, masennuksella, erilaisilla tapahtumilla ym,ym. On monia tapoja ja tapauksia.
Niitä ei vain omalle kohdalleen tahtoisi, ei todellakaan.

Yksinäisyys ja epätoivoinen olo on pahimpia mielen mielen linnakkeita, joista ei tahdo yksin päästä eroon. Ottakaa yhteyttä ystäviinne ja tuttaviinne joiden tiedätte kaipaavan ystävää, kuuntelijaa tai vain läsnä olijaa.

Kaikki eivät ole näin onnellisessa tilanteessa, jotka osaavat nauttia ilman mitään vaikeuksia ja osaavat itse luoda itselleen onnellisen ja tasapainoisen tilan. (kuva on kyllä nyt vähän liioiteltu ja jonkun mielestä ei ehkä sopivakaan, mutta laitoin sen tuohon kuitenkin ihan vilpittömin mielin herättämään ajatuksen ettei kaikilla ole edes vähääkään yhtä onnellinen tila)

Oppiminen sattuu.

"Aito oppiminen sattuu,

raapii. repii.

Aito oppi kaataa ojaan,

saa mielen ruvelle

ja näkemään tähtiä.

Ojassa jos missään opit.

Rakasta haavojasi.

Haavat ovat silmien sukua.

Ilman haavoja

et löydä sinne

missä haavoja ei ole."

Ote kirjasta "Kuinka olla"

Tommy Taberman & Jussi T. Koski

Ylpeä äiti.

http://khrenlunds.blogspot.com/search?updated-min=2010-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&updated-max=2011-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&max-results=2

Kokkolan Renlundin museon linkki.
Pitäähän sitä poikaa mainostaa. Äitien helmasynti.

Ollut pieni tauko taas....

, kun ei ole oikein tiennyt mitä kirjoittaa.
Torstaina oli tosiaan tiputus ja ainahan se on niin, että olo ei ole mitä parhain 2-3 päivään. Kolmas päivä kyllä sitten jo viimeistään iltapäivällä alkaa sujumaan. Lähinnä vaivaavat pelko, hermostuneisuus ja muutoinkin levoton olo noina päivinä.
Nuo olot tulevat lähinnä siitä, että jo elää seuraavaa tiputusta läpi ja sen jälkeisiä oloja. Syöpä arvot olivat taas laskeneet; tosin ei nyt paljon  n.20-25 pykälää alaspäin, mutta hyvä niinkin kunhan vain laskevat. Muutoinkin veriarvot olivat hyvät.
 Olen parhaillaan Kälviällä ja olen kuunnellut parvekkeella Evankeliumijuhlia, jotka tänä vuonna järjestettiin täällä. Mieli olisi tehnyt mennä, mutta olo ei antanut vielä periksi.

Pelko on sellainen mörkö sana, jota inhoan, mutta silloin ei ole muuta suuntaa kuin Jeesus Nasaretilaisen Jumalan poika. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, etten ole saanut aikaiseksi lukea paljoa raamattua - ihan kuin pettäisin itseni ja Herramme käskyn syödä ja juoda joka päivä. Ettei kävisi niikuin kävi niille 3:lle tyhmälle neitsyelle, joilla ei ollutkaan öljyä lampuissaan ylkän saapuessa.


Ole Kirsti sinäkin siunattu! Me olemme taimia Hänen tarhassaan ja vasten taivasta tehty. Ei yksäkään Häneltä unhoon jää vaan katsoo myös vähäiseenkin. (hieman muunneltuna sanoja)

Arki tuli, niin myös vesi.

Mitäpä tuohon lisäisi - tänään vesi alkoi valumaan ja keskiviikkona tiputetaan pari pulloa verta torstain tiputusta silmällä pitäen.
Toivotan ettei tule oikein huonoja oloja. Olenkin tässä miettinyt, että nuo tiputuksen aiheuttamat fyysiset oireet tulee korvien välistä - ainakin osittain.

Tyttö lähtee pitämään seuraa tiputuksen ajaksi - onneksi se ei kestä kuin n. vajaa 2 tuntia koko operaatio. Itse sytojen tiputtaminen puoli tuntia.

Jännittää taas miten syöpäarvot ovat muuttuneet onko laskua vai ei. Viimeksihän 2 tiputuksen jälkeen arvot olivat tippuneet puolet isoimmasta lukemasta eli toivon samaa suuntaa edelleen.

Tätä elämää syklittää nyt todella tuo syöpä ja vielä edelleenkin sitä ei voi kuin ihmetellä, että minulla, siis  minulla syöpä....eipä olisi ikinä odottanut sitä omalle kohdalle niin kuin ei varmaan kukaan muukaan sitä ajattele.
Vaan eipä tuo elämä kysele mitä me tahdotaan ja mitä ei kaikki menee niin kuin määrätty on.

Juhannus meni ja vesi.

Niin se sitten juhannuskin meni ja vesi. Ei tuu hanasta eikä mistään. Tässä se nähdään miten ihminen on  riippuvainen puhtaasta vedestä.

Tyttö meni laittamaan pyykkejä alakertaan pyörimään kun huomasi, että seinää pitkin liruu vettä. Siis eikun soittamaan vuokraisännälle tilanne katsausta.

Ja siitä seurasi, että vesi jouduttiin laittamaan poikki ainakin huomiseen asti, että saadaan putkimies.

No aurinko ainakin paistaa.

Asiasta toiseen. Torstaina olisi taas tiputus ja sitä myöten ainakin vuorokauden kestävä huono olo, joka alkaa jo tiputuksen aikana....hiukka hermoheikkona asia vähän jännittää/pelottaa vaikka tietääkin, että se menee ohi n. vuorokaudessa.

Yksin ei kuitenkaan uskalla olla ettei mene paniikkiin. Eli jokin tukikohta tarttis keksiä siksi aikaa kun tyttökin menee lastenleirille ohjaajaksi just silloin 4 päivää.

Toisaalta pitännee ajatella, että aineet ainakin tehoaa - näin eräs minulle sanoi kun asiaa harmittelin. Ja onhan ne tehonnutki erittäin hyvin, jopa odotettua paremmin. Syöpäarvot ovat laskeneet.
Heinäkuun lopussa tai viimeistään elokuun lopulla on koko mahan ct-kuvaus,lääkäri ym, sittenpä nähdään kuinka hyvin.
Toivotaan ja rukoillaan parasta.

Jussia odotellessa.

Hetki on taas vierähtänyt ja valtakunnassa kaikki hyvin tällä hetkellä. Juhannus tulee ja menee.
Itseasiassa aika tylsistyttäviä nämä eläkeläis päivät. Juhannuksena olisi kutsu veljen luo iltaa istumaan kera muun perheväen kuka nyt pääsee tulemaan. No ainakin paikalla on veli vaimoinensa, heidän nuorimmaisen pojan perhe ja keskimmäinen poika tyttöystävänsä kanssa, mummo tietysti ja keskimmäinen veljeni, minä ja lapseni.
Eikös siinä ole jo porukkaa aika mukavasti. Toivotaan nyt vain hyviä säitä.

1.7. onkin sitten taas tiputus, mutta sitä en nyt haluaisi muistella ja ajatella vielä. Kaikki aikanaan.

Poskiontelo tulehdus alkaa talttumaan vaikkei ohi vielä olekaan. Eiköhän sekin pikkuhiljaa taltu kokonaan.

Hyvää Juhannusta kaikille jos en satu kirjoittelemaan.
Muistetaan kuitenkin, että se on kristillinen juhla - vietämme Johannes kastajan syntymä juhlaa. Jos olin väärässä korjatkaa.

Uusi päivä.Uudet ajatukset.

Uusi päivä -mitäköhän se tuo tullessaan. Poskiontelo ja sen ympäristö kipeä, lääkekuuri  3 päivää päällä.
Ei jaksa lukeakkaan vaikka raamattua aamupalan jälkeen lueskelin _ tiettyjä psalmeja_ lohduttavia.
Nämä 4 seinää alkaa ahdistaa, mutta toisaalta ei juuri nyt jaksaisi lähteä mihinkään vaikka tahtoisi.

Onko tämä sitä Herrran kärsvällisyys koulua - voi olla.

Päivä on kaunis ja aurinkoinen. Tuulee vain aikalailla. Myös minun sydämmessäni tuulee.
Jumalani pyydän auta minua kestämään.

Kaipuu.

Heipä hei taas!
Tää on taas niitä päiviä, että tuntuu ettei kukaan välitä. kaikilla on kiire ja minulla paha olo henkisesti. Kaipaisi ystävä - ihan elävää rinnalle tai vaikka kylään, mutta ei.
Ahdistaa henkisesti.
Miksi tällaisia päiviä yleensä tulee?  Onko niillä jokin syvempi tarkoitus vai oma mielikö tepposiaan tekee vai flunssako niitä tuo - mene ja tiedä.
Tuntuu kuin olisi koko maailmassa yksin - vain minä kaikkine ajatuksineen tai eine ole edes ajatuksia vaan ajatus joka pyörii kehää - eikö olisi ketään.