lauantai 14. elokuuta 2010

Nöyryys ja sävyisyys.

Olen pyytänyt Herralta nöyrää ja rakastavaa sydäntä ja toivon pysyväni sellaisena. Sairaus tekee nöyräksi ja auttaa näkemään asiat kauas kantoisemmin. Mukavahan sitä on saada AITOJA kehuja, mutta ei saa niistä ylpistyä.
Siksi vastakin pyysin nöyryyttä.
En osaa vihata tai halveksua ketään vaan pikemminkin minun käy sääli sellaisia ihmisiä. Jokaisen on kuljettava oma tiensä niin kuin se vastaan tulee.

Toki tuo torstainen lääkärin käynti jäi pelottamaan mitä tuleman pitää, mutta tosiaan näillä hoidoilla mennään ainakin vuoden loppu puolelle ja toivon mitä hartaammin, että hoidoista saataisiin vastetta.
Vai oliko tämä Jumalan pysäyttävä teko,jotta etsisin Hänen kasvojaan entistä hartaammin - jotenkin koen sen niin.
Tietysti pelkään kuolemaa....toisaalta välillä sitten en. En ole menettänyt vielä toivoani, mutta jos Herra on päiväni laskenut niin toivon myös näkeväni Hänet aikanaan kasvoista kasvoihin ja saavani ylistää Häntä taivaassa ikuisesti.
Olen myös alkanut miettimään mitä olen tehnyt väärin, sillä ihminenhän minäkin olen ja heikko sellainen.

Raamattu lupaa, että ”jokainen etsivä löytää” (Lk. 11:10). ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29:13).

Osaanko etsiä...löydänkö? Kaiken ymmärrykseni kuitenkin laitan likoon maksoi mitä maksoi.

Synnin tilansa tiedostavalle voidaan osoittaa Jeesusta ja ihmeellistä ristin lunastustyötä. Vain syntiselle kelpaa Jeesuksen veren ansio.


Näin ahdas pelastuksen portti alkaa aueta. - Verta vuotava Jeesus ristillä syntisen paikalla vapahtaa etsivän sielun. Synnin tila väistyy. Ihminen vapautuu perkeleestä ja siirtyy Jeesuksen herruuteen.
Nöyrtyminen ja katuminen kuuluu terveeseen uskoontuloon. Samoin syntien tunnustaminen ja niiden hylkääminen. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jk.4:6 ja Snl.28:13-14).


Ei kommentteja: