torstai 27. marraskuuta 2008

Ns kehitysvammainen.


Hei taas!

Minulla on kehitysvammainen veli, joka on minua 9 vuotta vanhempi eli 54-vuotias.


Hän on asunut yksin omassa vuokra yksiössään,hoitanut pankki ja kauppa asiansa itse jne., mutta nyt on tullut takapakkia ja ei haluaisi enää asua yksin vaan pelkää yksin oloa.

Päällepäin hänestä ei uskoisi, että hän on jäänyt n. 10 - 12 vuotiaan tasolle. Hän on monissa asioissa hyvin järkevä ja asiallinen.

Nyt kuitenkin vanhuuden vaivojen tultua alkaa turvattomuus painaa ja ja huomaamme hänessä taantumisen merkkejä.
Näin ollen hänen omasta pyynnöstään olemme järjestäneet intervalli paikan 12 vuorokaudeksi. Paikka sijaitsee samalla paikkakunnalla kuin itse asun eikä ole kaukana kotikaupungistaan, jossa vuokra-asunto sijaitsee.

Olen ajatellut, että tämä suomen maa on varmasti täynnä perheitä, joissa on kehitysvammainen ja jolla voi olla ja on erityis tarpeita. Asiat vaivaavat vanhempia ja varsinkin nuoret vanhemmat eivät välttämättä osaa/hoksaa ajatella mitä kaikkea elämä voi vielä eteen tuoda kun lapsi vanhenee.

Olen 45 vuotta seurannut elämää kehitysvammaisten piirissä ja heidän läheistensä elämässä ja voin taata, että vaikka joskus on vaikeitakin aikoja niin silti se on rikasta elämää.

Ns. vammainen on ihminen samanlaisine tarpeineen kuin kuka tahansa meistä ns. normaaleista.

On tyttö/poika ystäviä niihin liityvine murheineen ja asioita joista he ymmärtävät kysyä miksi asia on niin tai näin.

Toivotan hyvää vointia ja jaksamista kaikille vammaisten läheisille.

Ei kommentteja: