tiistai 30. kesäkuuta 2009

19.päivä leikkauksesta


Olen uupunut. Aamulla meinasi paniikkikohtaus iskeä päälle ja vieläkin on hermostunut olo. Eikö tämä muu riittäisi, ilman ylimääräisiä pelko tiloja paniikista. Tuntuu ettei edes uskalla sisällä kävellä vaan vain olla hiljaa paikallaan yrittäen rauhoitella itseään.

Haavaakin pitäisi käydä taas suihkuttamassa, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin pelkään jalkojeni pettävän vaikkei ne kuitenkaan sitä tee.


Stressi pukkaa päälle ihan tosissaan. Ja vaikka minä olen paasannut raamatun luvusta niin nyt tunnen itseni niin syntiseksi, kun en kykene keskittymään siihen. Tosin tiedän, että se helpottaisi. En edes enää osaa päättää mistä kohtaa lukisin - olen tukossa.

HERRA AUTA MINUA! MINÄ HUUDAN SINUA! ARMAHDA MINUA, MINUA SYNTISTÄ. OSOITA RAKKAUTESI ARMO MINUA KOHTAAN. NOSTA JA KANNA, ANTEEKSI ANNA!

Voin tunnustaa, että kolme 5 mg diapamia olen joutunut tänä aamuna ottamaan, jotta mieli ja tunteet rauhoittuisi.Että paniikki ja hermostuneisuus pysyisi pois.

Tunteiden vuoristorata - mikä pelottava ajatus. Mutta jotenkin sisimmässäni tiedän - tämä on työtä, jota Herra minussa tekee ja lähemmäksi vetää ja tämä asia tuo positiivisuutta kaikkeen.

Olen puolikuntoinen, toisten armoilla oleva reppana, joka etsii "nahka jeesuksia", kuten eräs pikku poika asian ilmaisi.

3 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Toivottavasti olosi on tällä hetkellä parempi kuin postausta kirjoittaessasi.
Sinulla on lupa olla uupunut, mutta paniikki on kurja kaveri.

Lue blogistasi "Sanaa ja opetuksia" postaus päivälle 10. lokakuuta -08.
Minusta se on hyvä postaus.
Siunausta ja Jumalan rauhaa tämän päivän iltaan!

Marja kirjoitti...

Oi siunattu sisko, kiitos!
Näin sitä unohtaa, että olemme Kaikkivaltiaan käsissä turvassa KAIKELTA vaikeuksienkin keskellä.

Ja oi miten helposti sitä unohtaa omat neuvonsa muille.

Marja kirjoitti...

Muuten "Nurkkis". Minulla on koko päivän hokenut päässä "aloita lukemaan kuningasten kirjaa".
Mikä "sattuma".

Oloon muuten rauhoittunut.