Tänään olen hieman kipeämpi vai sanoisiko, että massu on arka. Olen siis nyt ollut yksin pari päivää ja pakosta on joutunut kumartelemaan - nostamaan jotain laattialta tai kumartua laittamaan kissoille ruokaa jne.
Eli ei taida tämä uusio neiti olla vielä täysin toipunut leikkauksesta. Tänään aion olla kyllä ottaa rauhallisemmin - se näköjään on vain pakko.
Nuo sisus kalut kun ei varmaan heti palaudu ennalleen. Senkin olen huomannut, että jos syö tai juo, niin ei mene kauan kun saa mennä paikkaan missä kuninkaallisetkin käy yksin.
Odotan arkea - miksi - no siksi kun silloin posti taas kulkee. Odotan niin paljon aikaa syöpäpolille. Nyt tämä elämä on jotenkin niin raskasta kun joutuu odottamaan tietoja, sellaisiakin tietoja mitä ei haluaisi kuulla.
Oi Herra, vahvista taas lastasi, sillä mihin muuhun minä voisin luottaa täydellisesti.
Kiitos, että täytät lapsesi tarpeet ja teet niinkuin hyväksi näet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti