sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Ei niin tavallinen päivä.


Tämä päivä ei ole ollut sikäli tavallinen päivä, että se on mennyt enimmäkseen makoillessa ja nukkuessa.

On minulla ikäväkin.....jotain.....tai niinkuin aiemmin olen maininnutkin kun yhdeltä pikku pojalta kysyttiin, että mitä hän kaipaisi, johon pikku poika vastasi, että sellaista "nahkajeesusta", jonka syliin tai kainaloon saisi mennä. Raukka kaipasi turvallista ihmistä lähelleen.

Sitä minäkin olen tänään kaivannut ja eilenkin.

Välillä tulee näitä aikoja, jotka tuntuvat niin tyhjiltä, pelottavilta ja masentavilta.
Mistä jamiksi ihmeessä nuo tunteet tulevat, pysyisivät poissa en tahdo niitä. Tahdon olla vahva, koska on pakko selvitä yksin niistä hetkistä, kun ei aina ole "kuka lohduttaisi nyytiä"- ihmistä paikalla.


7 kommenttia:

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

*halaus*
Samoja tuntemuksia joskus täälläkin

Leen@ kirjoitti...

Kyllä syöpäsairas saa olla välillä heikko ja haluta syliin, aina ei tarvitse olla vahva ja urhea.

Lämmin halaus täältäkin.
Ja olkapää - ne minunkin ovat menneet omille menoilleen ja yksin jännittelen lääkärille lähtöä.

Marja-Liisa kirjoitti...

Kerrohan sitten Leena kuulumiset.
Olen hengessä mukana

Nurkkalintu kirjoitti...

Lähetin juuri rukouksia puolestasi Taivaan Isälle.
Siunausta ja voimia, rauhaa ja levollisuutta.

AAMU kirjoitti...

Kuten lupasin kysyä: no, mittees kuuluu?

AAMU kirjoitti...

Kuten lupasin kysyä: mittees kuuluu?

Anonyymi kirjoitti...

Ihan täällä on samaa ikävää. Tänäänkin olen itkenyt ikävääni. Jeesusta mä ikävöin. Hänen ilmestymistään. Minäkin yritän muistaa sinua rukouksin. Sinä tunnut olevan nuori vielä. Jumala sinua rakkaasti siunatkoon ja parantakoon. Lämmin hali. Mamselli.