tiistai 3. marraskuuta 2009

Vaihtelevaa.


Olen miettinyt miksi tunne-elämäni vaihtelee niin kovin. Eilen olin väsynyt ja tänään alakuloinen. Tuntuu ettei löydä edes sanoja. Se tunne ei tule ulkopuolelta se tulee minusta itsestäni - tunnen itseni niin arvottomaksi,kykenemättömäksi - kuka minä olen? Mitkä asiat vaikuttavat olotilaani niin, että välillä olen tyytyväinen ja jopa ehkä onnellinenkin ja väillä taas en.
Tunnne, että naapurilla, ystävillä menee paremmin kuin minulla - lienee tuttu ajatus monelle.
Tiedän olevani köyhä, mutta olenko sittenkään? Etsin vastauksia niitä ei vain juuri nyt löydy.

kotisivuille.fi

4 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Vakava tauti ei jätä kylmäksi, vaan olemme tässä tunteinemme mukana. Ehkä siitäkin voisi iloita, että kykenemme tuntemaan, ymmärrämme sairaudestamme sen vakavuuden. Sivullisuutta ja osattomuutta koen minäkin, toisaalta naapurien näkökulmasta he voivat kadehtia sitä, jolla on aikaa, joka saa olla kotona - vaikka eipä sitä varten kyllä kukaan syöpää halua. Kaikkea ei voi saada. Voimia tähän päivään. Psalmissa 23 sanotaan: sinun maljasi on oleva ylitsevuotavainen.. Sitä ihmettelen, mutta kun se on Raamatun lupaus niin kyllä se vielä kerran toteutuu.

Marja kirjoitti...

Ylitsevuotavainen? Aina se ei tunnu siltä. Vaan tarkoittaneeko tuo sitä, että ei meiltä mitään puutu kun Jeeesus kulkee vierellämme. Ihmiluonto vain tekee tepposiaan.

Kaarinan blogi kirjoitti...

siunausta sinne.

Leen@ kirjoitti...

Minä näen psalmin sanan lupauksena: vielä tulee päivä, jolloin saan noin sanoa. ehkä se on kerran taivaassa, mutta ehkä jo saan kokea sitä ennemminkin, jos paranisin, niin silloin "ei minulta mitään puutu" -tunnelma olisi varmasti aito.