tiistai 12. tammikuuta 2010

12.01.2010



Olipa tapahtuma rikas viikonloppu. Sairain hoitaa vähemmän sairaita väheksymättä heidän olojaan ja tuskiaan itsensä kanssa.
Perjantai-lauantai välisenä yönä soi puhelin - äiti mulla on huono olo , rytmihäiriön tuntuisia - näin vanhin poika soitti ja sanoi menen ensiapuun taksilla tuletko tuekseni.
-No tottakai soita kun olet siellä tulen kohta 20 km päästä.
-Poika soittaa ensiavusta - kyllä on ihanaa kuulla sun äänesi, heti laski pulssi yli sadasta alle sadan, milloin tulet? Meneekö kauan?
-Ei mene olen tulossa.

Saavun sairaalaan ja kysyn lastani neuvonnasta, josta minut ohjataan oikeaan huoneeseen. Silittelen aikuisen poikani käsivartta (silittelyt ei olisi ennen onnistuneet, mutta nyt oli pojalla hätä)
Verikokeet ja sydänfilmi oli jo otettu ja lääkäri tuli paikalle.
- Ei mitään hätää. Sydänfilmi oli ihan hyvä ja veriarvotkin olivat normaalit kertoi lääkäri kun seuraavan kerran tuli.
Tulos: stressi ja paniikkihäiriö. Lääkkeeksi unilääkettä 10 kpl. Ja Cipralex.
-Äiti voinko tulla sulle yöksi?
-Tottakai ja niin poika olikin 3 yötä luonani.

Puhuttiin,puhuttiin ja todettiin, että rankat vuodet maailmalla olivat pitäneet poikaa niin kiireisenä, että ny kun tuli rauhallisempi jakso, niin kroppa antoi luvan oireille, jotka olivat olleet piilossa niin kauan,että kerkeää tarkkailla itseään ja tuntemuksiaan.

Ja tätä ennenhän olin exän kanssa ensiavussa.
Että näin meillä.
kotisivuille.fi

8 kommenttia:

Kisumumma kirjoitti...

Voi sentään, kyyneleet tulivat silmiini, kun luin tektiäsi.
Olet kovin nyt joutunut tukemaan toisia. Uskon, etä he ovat saaneet parhaan tuen juuri sinulta. Elämä on vaan niin merkillistä.
Siunausta sinulle ja kaikkea hyvää toivottelen. Olen muistanut sinua rukouksin.

Marja-Liisa kirjoitti...

Kiitos Kisumumma!

Nurkkalintu kirjoitti...

Voih! :(
Taivaan Isän täysihoitoa pojallesikin!
Siunausta ja voimia äidille!

Marja-Liisa kirjoitti...

Kiitos Nurkkis! Eiköhän se tästä. Poika sai yksityiselle ajan kun kunnalliseen oli 1-2 kk jonotusajat.Ja onneksi hällä on itsellä varaa myös maksaa se yksityinen.
Ei saa nukutuksi ja tarkkailee sydäntään nyt entistä tarkemmin.

Onneksi äiti on lähellä. Äiti on aina äiti vaikka lapset olisi kuinka vanhoja (meillä poika täyttää 22v toukokuussa ja nuorempi 19v. helmikuussa ja sitten tämä meidän prinsessa 18v. ens joulukuussa)

Taivaankansalainen kirjoitti...

Moikka Marja!
Vaikka en olekaan iloinen poikasi sairastamisesta, niin kyynelsilmin ajattelin, kuinka ihanaa on, että vielä aikuisenakin hän soittaa äidille, kun on hätä! Olen ihan liikuttunut ♥ Äiti on aina äiti.
Voimia ja siunausta sinne arkeesi, tulemme myös itse siunatuksi, kun pidämme huolen heikoista.

Marja-Liisa kirjoitti...

Poika on nytkin täällä. Oli jo lähdössä kotiinsa,mutta sitten muka muljahti sydämmessä ja sanoin, että voit jäädä tänne yöksi jos tuntuu siltä.
Alkaa kaksio käymään pieneksi kun ex,tytär, minä ja poika ollaan kaikki samassa kämpässä.
No onpahan äiti lähellä 3 nukkuu olohuoneessa ja tyttö omassa huoneessaan.

Leen@ kirjoitti...

En oikein osannut mitään kirjoittaa kun kävin lukemassa. Kovin monenlaista kuormaa jout kantamaan.

Sitten tänään luin iloisia uutisia oman blogini kommenteista: onnea ja siunausta Sinulla Marja-Liisa ja miehellesi! Miten onnellinen olenkaan puolestasi ja kiitollinen siitä, että kaiken keskellä olet saanut kokea uudelleen rakastumisen ihmeen. Pidän miestäsi rohkeana miehenä kun uskaltautui uuteen alkuun kanssasi. Oikea uskon hyppy teiltä molemmilta. Ilmankos on blogi ollut hiljainen.

Teille kahdelle: Jumala tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. (Hebr.6:18)

Anonyymi kirjoitti...

Voi...minun miehelläni on myöskin paniikkihäiriötä,mutta hänellä on siihen hyvät lääkkeet,niin ettei se haittaa elämää.Itsellänikin on sosiaalisten tilanteiden pelkoja.
Muistan poikaasikin rukouksissa.
Ihanaa,että hänellä on sinun kaltaisesi äiti.

Halauksia<3