lauantai 27. helmikuuta 2010

Kotisatamasta.

Tämä kirjoitus on pätkä viikon sanasta Kotisataman sivulta.


Varsinaiset elämän perustat, eli elämää kannattelevat tukirakenteet, löytyvät kuitenkin sieltä, mihin matkallamme turvaamme. Käytän tässä monikkomuotoa siksi, että nykypäivän ihminen luottaa elämän useiden eri perustojen varaan. Hän luottaa toisaalla elämänsä yhden perustan varaan, mutta toisaalla toisen - ehkäpä hän on rakentanut kokonaisen tukiverkoston siltä varalta, että jos yksi perusta pettää, on toinen sitä tukemassa.


Loppuviimeksi voidaan kuitenkin sanoa, että vaikka ihminen viisaudessaan hajauttaa elämänsä turvan usean turvarakenteen varaan, on hänen elämänsä perusta siitä huolimatta yhden kortin varassa - hän on luottanut sen jonkun toisen käsiin, tai sitten hän luottaa omaan ymmärrykseensä.


Se, että tänä päivänä puhun siitä, että ihminen ei tarvitse elämäänsä enempää kuin yhden kestävän perustan, pysäyttää liikkeen ja kääntää odottavat katseet puhujan(Jeesus) puoleen. Tällainen väite on kuin mainos - liian hyvää ollakseen totta.


Kun sitten sanon, että tällainen perusta on olemassa ja että se on Jeesus Kristus, katseet muuttuvat osaaottaviksi ja ihmiset jatkavat matkaansa. Kun nyt sanon näin, ajattelet, että niin juuri uskosta osattomat ihmiset tyypillisesti tekevät.

Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Nimittäin väitän, että samoin tekevät mielessään myös monet uskovat ihmiset. He toki sanovat aamenet väitteelleni ja varmasti allekirjoittavatkin sen siltä osin, mitä ikuisuuskohtalon perustaan tulee. Mutta kun he kuulevat, että väitän vakavissani Jeesuksen Kristuksen olevan ainoa kestävä perustava koko elämälle mukaan lukien terveyden, ihmissuhteet, talouden, vapaa-ajan ja levon, he ajattelevat minun olevan naiivi, muuten yksinkertainen tai idealisti.

On hyvä turvata Jumalaan, mutta eihän nyt kai hänen varaansa pidä kaikkea turvata, kun kerran muitakin keinoja ja tahoja, joihin ihminen voi turvansa laittaa? - Toki on paljon asioita, joissa voimme turvata toisiin ihmisiin tai tukirakenteisiin, mutta tällöinkin on hyvä muistaa, että silloinkin vain Herra Jeesus Kristus on ainoa kestävä perusta, joka kantaa vielä sen jälkeen, kun muut tukirakenteet pettävät
kotisivuille.fi

4 kommenttia:

Taivaankansalainen kirjoitti...

Kyllä näin se on, että yksin Kristus-kallio kestää. Uskon, että tulevassa maailman ajassa, ihminen, joka ei ole rakentanut uskoansa pelkästään ja ainoastaan Jeesuksen varaan, joutuu pettymään ja kokemaan valtavaa yksinäisyyttä. Ei ole helppoa purkaa omia turvarakenteita (vaikka niitä ei tarvitse purkaa konkreettisesti, on se tehtävä sydämen tasolla) ja luovuttaa elämänsä täysin Jumalalle. Mutta uskon, että lähellä ovat ajat, jolloin yhteiskuntamme hyvinvointi ajetaan alas ja silloin ne, joilla ei ole vahva usko ja luottamus Jeesukseen Kristukseen, murtuvat.
Siunausta sinulle Marja, pysy lujana uskossa, vaikka maailma ympärillä myrskyää, Herra pitää huolen omistaan!

Kirsti kirjoitti...

Jeesus Kristus on ainoa perusta ja turvamme.
Ihanaa,kun kirjoitat näin meille tärkeimmästä, Herrastamme Jeesuksesta, Hän antoi itsensä lunnaiksi, uhriksi edestämme,kuinka me emme laittaisi kokonaan turvaamme Häneen,emme muuten kestä.

Blogissani on tunnustut sinulle!

Maarit kirjoitti...

Hei Marja-Liisa! Voi ystävä rakas, nyt vasta ehdin koneelle ja vastaamaan sulle. Kuulehan ystäväni, ei meidän taivaallinen Isämme vaadi meiltä mitään sellaista mitä me emme juuri nyt jaksa, koska me olemme Isän omia lapsia me saamme olla vapaat, niinkuin perheessä lapset ovat. Me olemme aina Isän omia lapsia riippumatta siitä olemmeko sairaita, väsyneitä, kiukkuisia, suuttuneita, kaikissa tiloissa me olemme Isän lapsia, eikä lasta sen vuoksi hylätä tai rangaista, että hän kokee juuri nyt noin. Jumala tuntee meidät täydellisesti ja hän näkee sydämeen ja tietää kaiken, senkin että Marja-Liisa on nyt väsynyt eikä nyt huvita lukea Raamattua, ei se ole mitenkään pakosta tehtävää, että sitä vaan täytyy ja täytyy vaikka mikään ei jää edes mieleen, kun ajatukset ovat aivan muualla! Kaikella on oma aikansa, kuten Saarnaaja hyvin sanoo. En minäkään aina jaksa lukea Raamattua moneen päivään enkä rukoile edes vaan puuhaan ihan muita juttuja. Katsos, olen kokenut asian niin, että on määränsä sillä mitä pystyy vastaanottamaan ja sitten on taas aika sulatella kaikessa rauhassa. Ja sitten se Raamattukin taas kutsuu ja sitä on ilo lukea ja asiat taas avautuvat.Ole aivan rauhassa ja lepää Kristuksessa, sillä hän itse sanoo, että tulkaa kaikki työtä tekevät ja raskautetut minun tyköni, niin minä annan teille levon. Niin juuri, se on sitä työn puurtamista ja uupumista kuormien alle, kun yrittää enemmän kuin juuri nyt pystyy tekemään. Ole täysin rauhassa ja lepää kyllä Isä tietää sinun ajatuksesi ja tahtoo sanoa sinulle, että lapseni miksi murehdit? Kaikki on hyvin. Maarit

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus.Jeesus on turvamme,joka aina kestää.Minulla on ollut sinua ikävä ja muutenkin uskovaisten yhteyttä.Kiitos tästä ja ole siunattu♥