maanantai 29. kesäkuuta 2009

Taas rassaa.


Ajatukset kulkee taas omia teitään. Syöpä, syöpä, ei jaksaisi aivan ajatella vain sitä. Haluaisin jo ajatella jotain muuta, mutta ei. Itsepintaisesti tuo asia pyörii vain mielessäni ja siinä mitä tulevaisuus tuo - leviääkö se ja mitäs sitten.

Toki tiedän uskovana, että Jumala pitää minusta huolen, mutta olen vain ihminen ja siksi ajattelen. Jonkin verran väsyttääkin vaan ei malttaisi nukkuakaan. Haluaisin lukea, mutta en pysty keskittymään. Haluaisin tehdä ja puuhastella, mutta siihen en vielä kykene. Onneksi helle vähän helpotti.

Taidan sitten kuitenkin ottaa nokkaunet - ehkä, en tiedä.

2 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Blogisi tyyli on pastillisävyinen, romanttinen, hallitsevana värinä punainen eri muodoissaan?

Marja kirjoitti...

Niin, pidän pastillista...eikun pastellista.