keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Anteeksi!


Anteeksi, jos loukkasin jota kuta alimmalla postauksella,mutta rupesi ottamaan niin päähän tuo touhu.


Nyt tilanne on rauhoittunut. Kokeet on saatu ja osa tuloksistakin, jotka olivat minulle positiivista kuultavaa.

Sairaanhoitajan kanssa,joka aamulla soitti ihmetteelimme asioita yhdessä ja totesikin,että lääke on kyllä niin ärhäkkää ainetta ettei hän ihmettelisi ollenkaan minun vaivojani ja toisaalta olivat huomanneet, että heidän stikit olivat vanhentuneet eli voi olla, että vika oli niissäkin. Pahoitteli tilannetta ja sitä, että on turhaan jouduttu minua hyppyyttämään kokeissa.


No se siitä. Olo tila alkaa olemaan jo huomattavasti parempi mielialaa myöten. Toki siihen varmaan vaikutti tuo sairaanhoitajan soitto, ettei mitään vakavaa ole havaittu.


Mitä siis tästä opimme: älkäämme turhaan hermoilko asioita, joilla voi olla aivan toinen laita. Suru muuttuu iloksi kunhan jaksamme ajatella positiivisesti.

Heh, hyvä se nyt on laittaa kun itse meinasi ensin olla hermoromahduksen partaalla.




2 kommenttia:

Kaarinan blogi kirjoitti...

Fil. 4:6

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

Nurkkalintu kirjoitti...

Pääasia, että tilanne on rauhoittunut :-)

Voimia ja luottavaista mieltä!
Siunausta loppuviikkoon!