Tänään on mieli vaihdellut ja mitä illemmaksi on menty sen ikävämpi minullaon. Tosin päivällä kävi vieraita.mutta ne lähtee aina pois tottakai ja minä otin illan tirsat. Nyt sitten varmaan valvotaan ja ikävöidään.
Mitäkö ikävöin, sitä että olisi turvallinen aikuinen läsnä. Uni on armahtava elementti.
Miksi pelkään ja olen huolissani koko ajan tai ainakin melkein. Syynä voi olla tuo lääke Xeloda, siinä on nimittäin yhtenä sivuoireena masennus.
Onneksi olo ei ole niin paha kuin tiputuksen jälkeisenä päivinä - ainakin vähän alkaa helpottamaan, mutta silti haluaisin olla huoleton, pelkäämätön, rento olotilaltani.
Miksi oi Jumala miksi?? Miksi et voisi helpottaa ja antaa yli ymmärryksen menevän rauhan? Sitä Herra rakas minä kaipaan takaisin.
Katson naapuri ikkunan valoja, siellä on ihmisiä, mutta ei yksinäisiä - siltä ainakin näyttää, niin rauhalliselta ja seesteiseltä. Katson ohi kulkevia pareja iltalenkillä - hekään eivät ole yksin. Jokaisella on joku minulla ei ketään aikuista läsnä.
3 kommenttia:
Voimia sinulle, jospa tänään olisi parempi päivä.
Voi kyllä syöpä tekee perheen keskellä elävästäkin yksinäisen!
Kun itse tarvitsisi sitä olkapäätä niin toisella on kiireellistä menoa, kun tarvitsisi pelkonsa jakajaa niin toisen työhuolet tuntuvat kaatuvan niin suurina päälle ettei uskalla henkäistäkään omistaan. Perhe kyllästyy ja väsyy sairauteen ihan niin kuin itsekin. Kun tämä vain jatkuu ja jatkuu eikä mene pois niinkuin flunssa.
Niinpä, olisikin vain flunssa vaikkei sekään kiva tauti ole, mutta menee ohi.
Lähetä kommentti