Menneet päivät.

Menneet päivät ovat olleet aika masennuksen täyteisiä. Olen yrittänyt pohtia mistä saisin iloa mielialaani. Tänään olen saanut luettua jonkin verran raamattua ja se on hiukan nostanut mieltä.Yhtään oloani ei ole helpottanut tieto ensi torstaista, jolloin taas syto kuurin aika K-Pohjanmaan syöpäpolilla.
Kipua on siis tiedossa - taas. Toivottavasti saan nukuttua hoidon aikana, niin se menisi nopeammin.
Viime päivinä olen ollut aika sanaton ja nytkin sanat tahtovat loppua kesken - vaan ei sanoja aina tarvita.
Yritän luottaa koko ihmis mielelläni Jumalaan, että Hän kantaa minua  - jokapäivä vaikka ei aina siltä tunnukkaan. Eli tuntu miltä tuntu ja näytti miltä näytti - periaatteella tässä porskutetaan päivä kerrallaan eteenpäin.

Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".  Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".
Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"

Olemme herkästi niin kuin Pietari - hän katsoi olosuhteisiin kun oli pitänyt katsoa Jeesukseen ja siihen kuka Hän on - Hän on myös olosuhteiden Herra Läpi taivasten kulkenut Jeesus Kristus Jumalan Poika, jonka sana varastoon mahdoton- sana ei kuulu.
Luottakaamme siihen kun myrsky käy, että Hän meidät nostaa ja pelastaa.