sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Mielen tepposiako taas.

Jumala ei hylkää lastaan. Vaan olenko minä loitontumassa,mistä tuo ajatus tulee mieleeni - sekavaa.

Olenko tehnyt jotain väärin, jos olen saanko anteeksi. Mistä edes tiedän olenko tehnyt jotain väärin.
Saako tämä tautini ajattelemaan niin syvästi. Tarvitseeko minun edes ajatella niin syvästi, että mieleni järkkyy sen takia.
Kuinka voin olla vapaa mieleni syytöksistä.Onko edes sellaisia asioita joitta voisin syyttää itseäni.  Vai onko ne vain mieleni tuotoksia.
Tällaista olen ajatellut lähipäivinä.

No joka tapauksessa, Herra jos mieleni syytökset ovat oikeita niin anna ne anteeksi ja ohjaa minua paimen sauvallasi oikeaa tietä eteenpäin,sillä en halua erkaantua Sinusta Rakas Mestari. Jeesuksen nimessä kiitos avusta jonka suot.

kotisivuille.fi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet Jeesukselle todella rakas.Rakkaampi kuin itse edes uskotkaan.Hän on juuri tälläkin hetkellä sinun kanssasi.

kaunis kuva muuten...
olet tervetullut minunkin sivulleni kommentoimaan,jos joskus haluat.
Kauniita unia

Kisumumma kirjoitti...

Itsekin usein rukoilen anteeksiantoa kaikkeen siihenkin, mitä en ole ymmärtänyt, että olen tehnyt väärin.
Ja on niin hyvä ja turvallinen sekin asia, että meillä on aina rukoilija, joka rukoilee puolestamme, kun emme itse jaksa, tai osaa: itse Herramme ja Vapahtajamme.

Siunausta sinulle ja lepoa kaikista synneistä ja kuormista,ne ovat puolestasi jo sovitetut.