Tänään on ollut väsy päivä. Kuume laski yön aikana pois onneksi. Mieliala on ollut apea, jostain se nousee mielen syövereistä ehkä siksi kun on niin avuton syto päivien jälkeiset päivät ja olokaan ei ole aina mitä parhain.
Haluaisi, että joku olisi lähellä ja lohduttaisi, että kyllä se siitä, älä anna periksi. Välillä tulee olo, että haluaisi luovuttaa, kun ei jaksa. Ajatukseni ovat varmaan normaaleja, mutta en tahdo hyväksyä niitä.
Miksi, miksi, kyselee mieli ja katselee ohi kulkevia terveitä ihmisiä. Olo tuntuu yksinäiseltä vaikka ympärillä olisikin ihmisiä - pelkää,että milloin nekin lähtevät kotiinsa viettämään omaa tervettä elämää ja minäjään pyöriskelemään omien synkkien ajatusteni kanssa.
Herra, anna minulle uutta voimaa,paranna minut ja mieleni nosta ylös.Ota syliisi ja lohduta ja kanna kun itse en jaksa/kykene.
