Uuvun, pelkään, jos luet eilisen tekstin, niin tämä päivä on samanlainen ja alkanut samanlaisesti.
Erotuksena on, että jään yksin muutamaksi päivää!!!!!!!!!!!!
Toivottavasti Taivaan Isä näkee hätäni ja tuo ratkaisun.
Viime yö meni niinkuin tässä on nyt muutama yö mennyt eli en saa nukutuksi. Viime yönä yritin tehdä sudokuristikkoa klo. 3 asti yöllä- ei auttanut.
Jossain vaiheessa olen sitten nukahtanut, mutta herännyt jo sitten ennen yhdeksää.
Jumala miksi, miksi - vaikka yöt valvoisinkin, niin ota tämä paniikki pois, se on niin pelottavaa!!!!!!!!!!
Kuinka kauan Herra sinä koettelet minua ylimääräisellä? Anna vapautuksen tulla paniikeista ja turhista peloista.
5 kommenttia:
Kun tilanne on noin paha, samoin ahdistus, olisi hirmu tärkeää pystyä nukkumaan, levätä. Tuo Diapami ei taida auttaa tässä? Voisit pyytää lääkäriltäsi nukahtamislääkkeitä, jotka ovat nykyään turvallisia, tai Tenoxia. Minä osaan antaa 'vain' maallisia ohjeita, kun en osaa sinulle niin tärkeää uskonnollista kieltä. Silti: Jumalan siunausta.
Minua auttoi parhaiten Opamox-niminen lääke. Sain sitä ahdistukseen ja rauhoittumiseen. Nyt kun omasta leikkauksestani on pian 4 kuukautta voin iloisesti todeta, että nukun taas hyvin enkä ole aikoihin tarvinnut tuotakaan lääkettä. Lue huhtikuisia päiväkirjamerkintöjäni: unettomuus oli kamalaa, mutta ainakin minulla osoittautui ohimeneväksi. Toivoa!
Olin yhteydessä lääkäriin(psyk.polin lääkäri) ja sain paniikkiin diapamia.Hän myös kertoi tarkemmin mitä minulle oli leikkauksessa tehty ja mm. pääpesäkkeen (paksusuoli).
Valoi minuun myös toivoa ja kannusti.
Paniikkihan minulla ja leikkauksen jälkeinen masennus minulla on pahin.Ja tähän paniikkiin minulla on jo lääkitys, mutta paniikki on nyt vain ensi shokin jälkeen pahin.
Hei Leena!
Olen lukenut asiasta blogistasi ja siksi en hermoilekaan unettomuuden kanssa, sillä tiedän, että ajan kanssa uni palautuu normaaliksi.
Yöt ovat vain niin pitkiä tunteja ja onneksi aina tiedän, että kyllä se uni jossain vaiheessa tulee.
En tiedä onko ok, mutta yritän olla päivällä nukkumatta, jotta se ei ainakaan veisi yö uniani.
Ole Leena sinäkin siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Hyvä, jos omat kokemukseni jotain voivat auttaa. Olemme onneksi kuitenkin yksilöitä jokainen, minun toipumiseni varmaan poikkeaa sinun tiestäsi. Tänään kun lueskelin kirjoituksiani niin huomasin kuitenkin, että kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta alkoi unirytmi löytyä. Tuo ahdistus ja ihan paniikki ovat niin tuttuja, itku oli herkässä, ihan pinnan alla koko ajan pulpahtelemassa esiin milloin mistäkin. Monihan kuvaa eläneenäs ihan sumussa alkukuukaudet diagnoosin ja toimenpiteiden jälkeen. Siinäkin sumussa sinulla on selkeät ja hyvä turva: luottamus Jumalaan, Hän vie perille.
Lähetä kommentti