Oli pakko palata vielä kirjoittamaan vaikka kello on jo yli 10 illalla. Itkettää.......,mutta en voi. En halua näyttää tytölle pahaa oloani ja siten lisätä hänen tuskaansa ja avuttomuuttansa äitinsä takia. Olen huolissani omasta terveydestäni, haavasta, syövästä, jaksamisesta henkisesti.
Tuo auringonlasku kuvatkoon tunteitteni vaipumista horisonttiin.
Onneksi sain vaihdettua puhtaat petivaatteet se lohduttakoon jos vaikka tulisi paremmin uni.......ironista eikö?
Kylläpä on hautova ilma. Yön on satanut ja vieläkin vähän ripsottelee vettä. Kunnon ukonilma tekisi nyt terää. Ikunnan auki pitäminen ei auta yhtään kun ei tuule.
Aika tulee pitkäksi, vaikka tuossa tytön kanssa vähän kaappeja siivoiltiin,mutta ei siinäkään kauaan mennyt.
Ja huomenna on sitten se lääkäri - hyvä juttu - kyllä sitä on tässä odoteltukkin. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään sellaista tietoa tule, jota en jo ennestään tietäisi - se olisi taas uusi järkytyksen paikka. Onneksi yksi läheinen tuttava lähtee henkiseksi tueksi ja kuskiksi.
Voimia toivon jokaiselle syöpää sairastavalle - vaikka se olisikin vaikeaa välillä,niin pitäkää lippu korkealla.
