Räjähdyspiste!

Tämä päivä ei kyllä mene putkeen yhtään. Sen lisäksi, että poden jo valmiiksi huomista ja tulevia päiviä, niin sain tietää sellaista mitä en olisi halunut kuulla (ei liity minuun suoranaisesti). Olen siis henkisesti räjähdys pisteessä!

Miksi kaikki tulee yhtä aikaa! Herra miksi koettelet minua näin paljonja juuri nyt.

Olotilat vaihtelee.

Lauantai päivä....jotenkin tänään on taas vaihteeksi alakuloinen olo. Olen hieman kipeä ehkä se johtuu siitä. Eilinen oli niin menokas päivä ja yö unien täyteinen, että luulenpa, että olisi aika rauhoittua hieman. Se siivous juttukin mitä tälle päivälle suunnittelin voi mennä nyt aika puihin tai on mennyt jo.

Masentaa eikä ole kiva kun nää tunteet ja muut olo tilat vaihtelee niin paljon. Jokaisellehan se on normaalia,että tunteet vaihtelee eikä aina huvitakkaan, mutta jos siihen on elimellinen syy niin se masentaa vielä enemmän. Ei tunne itseään normaaliksi olioksi ollenkaan ja ajattelee mitä jos joku tulee käymään - niin mitä se ajattelee, vaikka pitäisi ymmärtää, että jokainen joka tulee tietää kyllä tilanteen ja ymmärtää. Henkisesti väsyttävä tilanne. Tekisimieli mennä vain takaisin pehkuihin - jos sen jälkeen olotila olisi toisenlainen eikäolisi kipujakaan kun on lihakset saaneet rentoutua. Kuka ties sen teenkin.

Kolmelta tulee yksi ihminen katsomaan tuota tyttö kissaa ja silloin pitäisi ainakin jaksaa olla hereillä. Jos nyt menisi maate ja laittais kellon herättämään ennen kolmea - saattaisi olla järkeä mitä sitä itseään, tuttua ihmistä kiduttamaan.

Sirkuspellen takanakin voi olla monenlaiset kasvot.

Horisonttiin.

Oli pakko palata vielä kirjoittamaan vaikka kello on jo yli 10 illalla. Itkettää.......,mutta en voi. En halua näyttää tytölle pahaa oloani ja siten lisätä hänen tuskaansa ja avuttomuuttansa äitinsä takia. Olen huolissani omasta terveydestäni, haavasta, syövästä, jaksamisesta henkisesti.

Tuo auringonlasku kuvatkoon tunteitteni vaipumista horisonttiin.

Onneksi sain vaihdettua puhtaat petivaatteet se lohduttakoon jos vaikka tulisi paremmin uni.......ironista eikö?

Avuton.

Tytöllä huono päivä. Miten auttaisin. Kysyin mikä on? Sain vastaukseksi, että kaikki potuttaa. Kämpässä sotkua. En jaksaisi. En jaksaisi yksin taistella/kannustaa/ymmärtää. Olen avuton tytön potuttamisen edessä. Pitäisi jaksaa ajatella miten selviämme rahallisesti ensi kuun, pitäisi hakea toimeentulotukea, mutta miten jaksan kerätä kaikki tarvittavat paperit.

Olen yht'äkkiä henkisesti väsynyt. Avuton itseni kanssa/kaiken kanssa.Pitäisi jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Mistä voima, viisaus, energia kaikkeen?

Pyydänkö isäänsä apuun - en voi - hän ei kykene(on krapulassa). Puhe aikakin on loppu.Rakas Taivaan isä, tarvitsen sinua - missä olet?

Rassaus jatkuu

Nyt on leikkauksesta kulunut 18 päivää.

Haava märkii ja äsken soitin tk:hon. Ei siinä kasvustoa löytynyt ja nyt vain pitäisi todella vain suihkutella sitä ja odottaa. Haava kun kuulemma kasvaa sisältä ulospäin. Ja kun ei kuumetta ja haava kipuakaan ole niin täytyy vain antaa ajan parantaa.

Tänään huomasin, että ensimmäistä kertaa koen masennuksen merkkejä. Tuntuu kuin olisi seinä edessä.

Luonnollista varmaan, mutta ei yhtään mukavaa. Tunteet tulee ja tunteet menee. Näistä minua jo varoiteltiinkin.Rukoilkaa tuon haavan paranemisen puolesta.